Vihdoin ja viimein, on taas kevät. Maapallo on kuin lapsi, joka osaa runot ulkoa. Aurinko lämmittää ja elämä meidän ympärillä alkaa taas kukoistamaan.
Jos ollaan rehellisiä, niin olen koittanut tehdä tämän näkökulman jo kolmesti, mutta se ei ole missään vaiheessa tuntunut oikealta.
Sävy on ollut joko liian taktista, tai vaihtoehtoisesti ei ole ollut tarpeeksi sanottavaa. Sprezzaturan vastakohta. Nyt on kuitenkin sanalle käyttöä.
Tämä juttu tuntuu vaivattomalta.
Fabrizio Romano täräytti eilen melko odotetun pommin. Thiago Motta saa lähteä ja hänen tilalleen palkattiin (toistaiseksi) entinen Juve-pelaaja Igor Tudor.
Mitä on syytä odottaa palkkaukselta?
Ilmeen muutos on ensimmäinen asia mitä tulee tapahtumaan. Juventus on ollut tällä kaudella pelokas.
Pelko ei ole sana, jonka perinteisesti liittäisin Juventuksen identiteettiin.
Thiago Mottan kompastuskivi on, että joukku ei ole tehnyt tarpeeksi maaleeja. Tasapelejä on kertynyt aivan liikaa.
Motta on mennyt käsijarru päällä. Peli on ollut liian robottista, inspiraatiota on ollut vain harvoin.
Tämä ei tarkoita etteikö Thiago Mottasta tulisi hyvää valmentajaa aikanaan. Hän teki hyvää duunia Bolognassa.
Mestarien liiga oli seuralle iso asia.
Tällä kertaa eivät eväät kuitenkaan riittäneet ”Vanhan rouvan” peräsimessä.
Mitä Igor Tudor tulee tuomaan?
Ensinnäkin on Igor Tudor aggressiivisen ja vertikaalisen jalkapallon ystävä. Jos Juventus alkaa tekemään enemmän maaleja — on fanien voittaminen puolelle helppo tehtävä.
He janoavat tunteita. Maaleja. Voittoja.
Thiago Mottan jalkapallo ei tarjonnut tätä.
Juventuksen saldona on 13 tasapeliä Serie A:ssa tällä kaudella. Se on liikaa, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Tudor on suosinut uransa aikana 3-4-2-1-muotoa. Tämä kuulostaa konservatiiviselta, mutta ei ole sitä käytännössä.
Tudor haluaa, että molemmat wingbackit hyökkäävät aktiivisesti ja joukkue pyrkii etenemään suoraviivaisesti pitkillä palloilla linjan taakse.
Linjan eteen pyrkii hän vuorostaan synnyttämään pienpelejä ja vastakkaisia liikkeitä. Kolmen pelaajan kombinaatioita.
Miten tämä taktiikka sopii Juventuksen materiaaliin?
Lyhyt vastaus on varsin hyvin. On syytä olettaa, että Dusan Vlahovic alkaa jälleen kerran tälläämään maaleja liukuhihnalta.
Tudor sanoi nimittäin vuonna 2022, että Vlahovic on Serie A:n paras hyökkääjä. Ruokaa tulee olemaan jälleen kerran tarjolla.
Ketkä muut tulevat olemaan voittajia tässä valmentajanvaihdoksessa?
Juventuksen uusi tähtipoika Kenan Yildiz tulee varmasti nauttimaan suoraviivaisemmasta pelitavasta. Hän pääsee ratkomaan pelejä ja olemaan vapaa.
Chico Conceicao tulee myös varmasti nauttimaan tästä. On myös mahdollista, että Teun Koopmeiers löytää jälleen kerran vireensä. Hän pelasi hieman vastaavassa roolissa Atalantassa kärjen alapuolella.
Tämä kuva on Lucien Favren Nizzaa vastaan. Näemme käytännössä miten Igor Tudor haluaa joukkueensa pelaavan/etenevän.
Rakenteluvaiheessa tippuu toinen ”kymppi” kärjen alapuolelta oikealle taskuun. Matteo Guendouzi kuvassa.
Samalla puskee paineettoman puolen wingback leveälle ja korkealle (Jonathan Clauss). Ei ole helppo tehtävä peittää kaikkia syöttösuuntia, kun systeemi on leveä ja suoraviivainen.
Onko Igor Tudorin ratkaisu pysyvä?
En usko, että Tudor tulee olemaan Juventuksen pelastaja pitkällä aikavälillä. Hän tulee saamaan ryhmän jälleen kerran klikkaamaan. Top-4 sijoituksen on oltava minimitavoite.
Vastaus tulee piilemään siinä, että peli yksinkertaistuu. Jopa nuija ymmärtää roolinsa. Joukkue tulee kuten sanottu olemaan selkeästi enemmän vertikaalinen sekä nälkäinen.
New manager bounce on tulossa isolla todennäköisyydellä. Pelaajat löytävät varmasti jälleen kerran ilon kentällä. Käsijarru pois päältä.
Jos pelaajat löytävät jälleen kerran peli-ilon ja saavat sitä kautta aikaiseksi positiivisen momentumin; voittaa joukkue fanit takaisin äkkiä puolelleen.
Tässä on ollut myös spekulaatioita siitä, että Andrea Pirlo palaisi valmentamaan Juventusta. Olihan Igor Tudor hänen kakkosmiehenä.
Tudor vaikutti kuitenkin siltä aina, että haluaa enemmän ja hän on tehnyt varsin hyvää jälkeä päävalmentajana. En siis henkilökohtaisesti usko tähän.
Uudet tuulet
Tämä hankinta tuntuu monella tapaa käänteiseltä. Juventus halusi uuden seurajohdon alaisuudessa muuttua pelaavammaksi. Pallollisesti dominoiva jengi.
Siirtyä pois ajasta Antonio Conten sekä Massimiliano Allegrin jalanjäljistä, kohti modernin jalkapallon kehityksen huippua. Tässä ei kuitenkaan onnistuttu, ja hankinnat ovat isossa kuvassa olleet myös korkeintaan keskinkertaisia.
Joukkue joutuu siis ottamaan askeleen taaksepäin, mutta tämä askel on rehellisesti sanottuna välttämätön. On alettava voittamaan otteluita.
Juventus ei kilpaile enää yhdestäkään pokaalista ja seura lensi rumasti ulos PSV Eindhovenia vastaan Mestarien liigan pudotuspeleissä.
Back-to-back kausi ilman pystejä. Jonkin on muututtava, ja äkkiä!
Tähän kohtaan on Tudor järkevä valinta. Hän on melko tehokas opettaja ja tulee monella tapaa tosiaan yksinkertaistamaan peliä. Enemmän aggressiota ja painetta. Suoraviivaisuutta, äijiä boksiin sekä ruokaa kärjelle.
Onko Juventuksen materiaali luotu pelaamaan 3-4-2-1-muotoa?
Ei välttämättä. Pidän todennäköisenä, että Randal Kolo Muani tulee pelaamaan joitain minuutteja myös kärjen alapuolella. Mutta.
Vaikka Yildiz ja Conceicao löytyvät rosterista on kuitenkin materiaali melko ohutta kärjen alapuolella. Nico Gonzalez ja Koopmeiners tulevat todennäköisesti siis saamaan minuutteja ”kymppinä”.
Voisin kuvitella, että Andrea Cambiaso pelaa vasempana wingbackina ja Timothy Weah oikeana.
Kumpikaan ei ole välttämättä Nuno Tavaresin kaltainen juoksukone (Marseille), mutta ukot jaksavat kuitenkin painaa ja omaavat tarpeeksi laatua pallollisena.
Wingbackit tulevat olemaan keskiössä Tudorin systeemissä. He venyttävät peliä ja pitävät homman mahdollisimman leveänä.
Heille tulee valtavasti high intensity runs matsin aikana. Aidosti päättämässä hyökkäyksiä, mutta samalla pitäisi jaksaa puolustaa.
What else?
Mitä seura tekee kesällä jää vielä nähtäväksi. Varmaa on kuitenkin, että seuraavan palkkauksen on onnistuttava.
Joukkue ja itse pelaajamateriaali ovat tietynlaisessa limbossa tällä hetkellä.
Uskon kuitenkin, että Tudor tulee palauttamaan tunteita ja varsinkin iloa Juventinille. Kuten sanottu, niin on hän varsin tehokas opettaja. Hän tulee virittämään Juventuksesta jälleen kerran kilpailukykyisen.
Homman ei tarvitse välttämättä olla super monimutkaista. Riittää, että joukkue on sitoutunut ja reagoi yhdessä.
Vertikaalisuus ovat keskiössä, mutta samalla kehittyi hänen sapluunansa Marseillessa verrattuna vaikka Hellas Veronaan.
Marseillessa, kuten myös Juvessa on käytettävissä erinomaisia keskikenttiä. Heillä tulee olemaan myös paljon palloa ja hyviä xG-buildup numeroita.
Kääntöpuolet
Igor Tudor vaatii paljon joukkueen uloimmilta toppareilta. Heidän on kyettävä tukemaan hyökkäyksiä ja olemaan taitavia pallollisesti pelinrakentelussa.
Ohessa uloimpien toppareiden passing clusters kaudelta 2022/23. He ovat aktiivisesti meiningissä mukana.
Voisin kuvitella, että Renato Veiga sekä Pierre Kalulu pelaavat näissä rooleissa Juvessa.
Roolin vaatimukset ovat tietyllä tapaa vaativat. Heidän on niin ikään uskallettava astua ulos linjasta puolustussuuntaan. Kuten näemme ovat reviirit pallottomana laajat.
On uskallettava pelata. On uskallettava voittaa.
Konkluusio
Sticks and stones may break my bones, mutta uskon Vanhan rouvan nousevan vielä tällä kaudella.
Jos Kenan Yildiz säilyy ehjänä.
Hänen profiilinsa on kaikki kaikessa tälle Juventukselle.
Tudor ei ole kuitenkaan sateentekijä ja hän on yleensä hieman konservatiivinen isoja jengejä vastaan.
Juventuksesta löytyy kuitenkin paljon pinnan alla kuplivaa potentiaalia.
En henkilökohtaisesti pidentäisi sopimusta, mutta Tudor on erinomainen valinta tähän kohtaan. Back to basics.
Riittää, että hänen alusta saa enemmän irti pelaajista kuin Thiago Mottan anti-jalkapallo.
Silloin alkaa tuloksia myös tulemaan.
