Turnaus huipentuu odotettuun unelmafinaaliin.
Kanada
Kanadan suorittaminen alkulohkovaiheessa oli niin murskaavaa, että monien silmissä olympiakulta näytti ratkeavan jo ennen aikojaan. Vaahteranlehtipaitojen pelillinen ylivoima oli paikoin jopa hämmentävää, mikä loi illuusion pysäyttämättömästä koneistosta, joka marssisi mestaruuteen ilman todellisia haastajia.
Isoin ennakkosuosikki joutui kuitenkin horjumaan kuilun partaalla peräti kahdesti. Sekä puolivälierässä Tšekkiä että välierässä Suomea vastaan Kanada oli tappioasemassa vielä päätöserän vikalla kympillä, ja sensaatiomainen putoaminen oli vain minuuttien päässä.
Kanadan kohdalla suurin yllätys on ollut se, että poikkeuksellisen laajasta ja laadukkaasta materiaalista huolimatta joukkue on muuttunut käytännössä täysin kärkipelaajiensa varassa lepääväksi ryhmäksi. Tämä kärjistyi äärimmilleen välierässä Suomea vastaan, kun Kanada päätyi ’laitatamaan kaikki munat samaan koriin’ muodostamalla tuhoisan, mutta kuormitetun MacKinnon–McDavid–Celebrini-superketjun.
Peluutus oli kansainvälisellä tasolla hätkähdyttävää, sillä tämä kolmikko kantoi joukkuetta harteillaan lähes puolet ottelusta muiden ketjujen jäädessä lähinnä selviytymisrooliin. Vaikka ratkaisu puri, se paljasti samalla haavoittuvuuden: maailman levein pelaajamateriaali on kaventunut kriittisillä hetkillä vain yhden ketjun varaan.
Päävalmentaja Jon Cooperin suosima peluutusmalli on tuttu jo hänen seurajoukkueestaan Tampa Bay Lightningista, missä hän on menestyksekkäästi nojannut avainyksilöidensä kovaan kuormitukseen. On kuitenkin paradoksaalista, että Cooper turvautui samaan äärimmäiseen kärjen ylikuormittamiseen myös maajoukkueessa, vaikka Kanadan materiaali on huomattavasti Tampan vastaavaa leveämpi.
Merkittävä selittävä tekijä poikkeukselliselle ratkaisulle oli Sidney Crosbyn loukkaantuminen Tšekki-ottelussa; kapteenin puuttuminen kokoonpanosta Suomea vastaan jätti hyökkäykseen valtavan henkisen ja pelillisen tyhjiön, mikä osaltaan pakotti Cooperin tiivistämään viisikkoaan ja nojaamaan entistä raskaammin supertähtiensä yksilösuorituksiin.
Crosbyn jalka vääntyi pahan näköisesti Radko Gudasin rajun taklauksen voimasta. Vaikka kanadalaiskapteeni teipattaisiin ja parsittaisiin kokoon finaalia varten, on päivänselvää, ettei hän tule olemaan lähelläkään täyttä pelikuntoa. Tässä vaiheessa kyse olisi lähinnä symbolisesta läsnäolosta ja kivun sietämisestä;
USA
USA:n tie finaaliin on ollut huomattavasti Kanadan vastaavaa siloisempi, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että joukkue on esiintynyt läpi turnauksen äärimmäisen vakuuttavasti.
USA:n turnausvoima joutui todelliseen punnitukseen vasta puolivälierässä Ruotsia vastaan.
Vaikka ratkaisu venyi jatkoajalle, ottelu oli pelillisesti USA:n kontrollissa. USA dominoi tilastoja niin maalintekosektorin laukausten (slot shots) kuin laadukkaiden maalipaikkojenkin valossa, ja tavanomaisella viimeistelyllä joukkue olisi ansainnut kuitata voiton jo hyvissä ajoin varsinaisella peliajalla.
Vaikka USA:n hyökkäyksestä puuttuvat Kanadan kaltaiset kärkipään kirkkaimmat supertähdet, on joukkueen suurin vahvuus löytynyt sen materiaalin poikkeuksellisesta leveydestä. Siinä missä Kanada on nojannut hyökkäyspelissään vahvasti muutaman yksilön harteille, on USA kyennyt hyödyntämään koko rosteriaan huomattavasti tasapainoisemmin.
USA:n takalinjojen itseoikeutettuina johtajina ovat loistaneet Quinn Hughes ja Zach Werenski, jotka ovat pelanneet erittäin kovalla tasolla.
USA:n riveissä pientä huolta aiheutti Tage Thompson, joka jätti Slovakia-välierän päätöserän väliin. Thompson sai kipeän osuman blokattuaan laukauksen, mutta kyseessä kerrottiin olevan ainoastaan varotoimi, jolla varmistettiin miehen pelikunto turnauksen huipennukseen. Viime vuoden MM-kultasankarin odotetaankin olevan täydessä iskussa finaalissa, mikä on USA:lle elintärkeää: Thompsonin koko ja maalintekovoima tuovat hyökkäykseen juuri sellaista fyysistä pelotetta, jota Kanadan horjuttaminen kultataistelussa vaatii.
Finaalin odotukset
Kyseessä on kertalaakista ratkeava olympiakulta, on täysin loogista, että molemmat joukkueet lähestyvät ottelua korostetun konservatiivisesti. Panosten ollessa tapissa riskitasoja lasketaan vääjäämättä, ja peli muuttuu herkästi tarkaksi virheiden välttelyksi. Tällaisessa asetelmassa taktinen kuri ja kärsivällisyys nousevat arvoonsa: kumpikaan osapuoli ei halua avata ovea vastustajalle turhilla kiekonmenetyksillä tai yltiöpäisellä hyökkäämisellä, vaan voittoa haetaan kurinalaisen puolustuspelin ja virheistä rokottamisen kautta.
Viimevuotinen 4 Nations -turnauksen finaali toimi tästä erinomaisena esimerkkinä:
Kun panokset nousevat maksimaalisiksi ja vastakkain on kaksi maailman parasta miehistöä, pelin luonne muuttuu välittömästi äärimmäisen kurinalaiseksi shakiksi. Tuo ottelu osoitti, kuinka jopa kaikkein nimekkäimmät tähtisikermät karsivat pelistään turhat hienoudet ja keskittyvät kurinalaiseen viisikkopeliin, jossa voittaja ratkaistaan lopulta henkisen lujuuden ja pienten marginaalien kautta.
Voidaankin odottaa, että tästä olympiaturnauksen huipentavasta finaalista muodostuu vastaavanlainen taktinen taistelu, jossa pelkkä taito ei riitä, vaan maltti on valttia.
Finaalin lähtökohdat ovat äärimmäisen tasaiset, mutta joukkueiden väliset painopiste-erot ovat selkeät. Kanadan suurin etu piilee sen hyökkäyksen terävimmässä kärjessä, jonka yksilötaito ja kyky ratkaista otteluita tyhjästä on vertaansa vailla. USA puolestaan kääntää vaa’ankielen edukseen materiaalin laajuudellaan, liikkuvalla puolustuksella sekä varmemmalla maalivahtipelillä. Edessä onkin klassinen asetelma, jossa vastakkain asettuvat Kanadan hyökkäyspään superyksilöt ja USA:n taktisesti tasapainoisempi ja laajempi kollektiivi.
Aloittavat maalivahdit:
Jordan Binnington (Kanada) – Connor Hellebuyck (USA)
Pelivalinta:
Alle 5.5 maalia 1.68 (Veikkaus) – Kerroinraja 1.55
Jos ei ole alla meidän ennakossa vihjaamaa USA:n mestaruutta 3 kertoimella:
USA moneyline 2.11 (Pinnacle) – Kerroinraja 2.00
