Tanska
Tanskan jääkiekko elää tällä hetkellä vaaran vuosia, sillä maajoukkueen runko on ikääntymässä, eikä uutta sukupolvea ole noussut täyttämään entisten tähtipelaajien jättämää aukkoa. Nykyisen kultaisen sukupolven poistuttua Tanskaa uhkaakin putoaminen olympiakartalta, jos uusia NHL-tason kykyjä ei ala löytyä. Toivoa kuitenkin antoi viime kevään koti-MM-kisojen hämmästyttävä venyminen: sensaatiomainen voitto Kanadasta ja historiallinen eteneminen välieriin asti osoittivat, että nykyrungosta löytyy vielä kykyä ylittää itsensä, vaikka pitkän aikavälin näkymät ovat huolestuttavat.
Kokoonpano:
Paperilla Tanskan kokoonpano saattaa vaikuttaa vielä kohtalaiselta, mutta pintaa syvemmälle pureutuessa esiin nousee useita kriittisiä kysymysmerkkejä. Joukkueen rakenne on hauras, ja nimilistan takaa paljastuu ongelmia, jotka liittyvät niin pelaajiston kapeuteen kuin avainyksilöiden pelivireeseen. Tanskan haasteena onkin se, että paperilla näkyvä rutiini ei enää välttämättä korreloi todellisen suorituskyvyn kanssa.
Tanskan maalin suulla seisoo pitkän ja kunniakaan NHL-uran tehnyt Frederik Andersen, jonka nimen on totuttu takaavan huipputason torjuntatyöskentelyn. Tanskan harmiksi aika on kuitenkin alkanut ajaa 36-vuotiaan veteraanin ohi: kuluvalla kaudella Andersenin taso on romahtanut hälyttävästi, ja hän on tilastojen valossa valunut NHL:n maalivahtieliitistä sarjan hännille. Karu fakta paljastuu, kun tarkastellaan hänen suoritustaan liigan kärkikastiin kuuluvassa Carolina Hurricanesissa: 22 pelaamastaan ottelusta Andersen on kyennyt kääntämään voitoksi vain seitsemän.
Tanskan suurin murheenkryyni löytyy puolustuksesta, jonka yllä leijuu huolestuttava pysähtyneisyyden tuntu. Pakiston keski-ikä on noussut jo 33 vuoteen, mutta vielä hälyttävämpää on pelaajien nykyinen taso ja arkiympäristö: kuusi joukkueen seitsemästä kärkipuolustajasta pelaa Euroopan keskitason sarjoissa, kuten saksalaisessa DEL-liigassa tai itävaltalaispainotteisessa ICEHL-liigassa, ja vain yksi kiekkoilee tasokkaammassa Suomen Liigassa. Kun kansainvälinen huippukiekko on muuttunut yhä nopeammaksi, on Tanskan ikääntyvä ja vauhdiltaan hiipuva alakerta vaarassa jäädä täysin jalkoihin maailman parhaiden hyökkääjien paineessa.
Hyökkäyspäässä Tanska pystyy edelleen esittelemään kokoisekseen maaksi poikkeuksellista kärkiosaamista, mutta materiaalin kapeus ja ikääntyminen asettavat onnistumiselle tiukat rajat. Hyökkäyksen itseoikeutettu moottori on jälleen Nikolaj Ehlers, jonka tulitukea NHL-osastolla täydentävät kokeneet Oliver Bjorkstrand ja Lars Eller. Tämän kärkitrion takana ammottava kuilu on kuitenkin huolestuttava: muu hyökkäyskalusto koostuu pääosin Euroopan sarjoissa pelaavista veteraaneista, joiden parhaat vuodet alkavat olla takana.
Tanskan ennestään ohut hyökkäyskalusto koki raskaan iskun, kun Jonas Røndbjerg joutui jättämään turnauksen väliin loukkaantumisen vuoksi. Vaikka Røndbjerg on pelannut pääosan kaudestaan AHL-jäillä, hänen tuoreet NHL-kokemuksensa ja kykynsä pelata kovassa tempossa olisivat olleet elintärkeitä ikääntyvälle joukkueelle.
Vaikka Tanska ylsi Mikael Gathin alaisuudessa historialliseen MM-välieräpaikkaan suotuisan onnen ja yksittäisten tähtipelaajien venymisen turvin, joukkueen pelillistä tilaa leimaavat syvät rakenteelliset ongelmat, kuten selkeän ja etua tuovan pelitavan puute sekä toistuva pelillinen kurittomuus, jotka jättävät kollektiivisen suoritustason hajanaiseksi ja reaktiiviseksi.
Odotukset:
Tanskan olympiaturnauksesta on helppo ennustaa äärimmäisen vaikeaa, sillä joukkueen rakenteelliset heikkoudet korostuvat Milanon kapeassa kaukalossa, josta vain murto-osalla nykyrosterista on tuoretta kokemusta. Kun turnauksen vanhimpaan nimilistaan yhdistetään puolustuksen peräti 33 vuoden keski-ikä, on selvää, ettei Tanskan hidas ja kankea takalinja pysty vastaamaan kisojen kovaan pelitempoon tai isompien maiden fyysiseen paineeseen. Vaikka voitto Latviasta on samassa lohkossa pelaavalle Tanskalle realismia, vaatii puolivälieräpaikka näillä lähtökohdilla nappionnistumista.
Latvia
Latvian historiallisesta MM-pronssista on kulunut jo lähes kolme vuotta, mitalin toivottu noste on jäänyt pelkäksi haaveeksi; päinvastoin, joukkueen kehityskäyrä on kääntynyt laskuun, ja kahden edellisen MM-turnauksen täydelliset flopit osoittavat, ettei Latvia ole kyennyt ottamaan sitä kaivattua seuraavaa askelta.
Kokoonpano:
Latvian menestysmahdollisuudet ovat perinteisesti levänneet huippuvireisen maalivahtipelin varassa, ja tässä suhteessa olympiaturnauksen ajoitus on maalle optimaalinen: molemmat NHL torjujat, Elvis Merzļikins ja Artūrs Šilovs, ovat osoittaneet viime kuukausina erinomaista virettä, mikä antaa joukkueelle mahdollisuuden selviytyä voittajaksi kovimmistakin otteluista.
Vaikka puolustus on perinteisesti ollut Latvian akilleenkantapää, Milanon olympiaturnaukseen maa lähtee poikkeuksellisen laadukkaalla takalinjalla. Puolustuksen johtohahmona häärii Uvis Balinskis, joka on ottanut valtavia kehitysaskeleita Florida Panthersissa pelaten ajoittain jopa kärkipareissa ja kantaen vastuuta joukkueen ykkösylivoiman moottorina.
Suomalaisnäkökulmasta mielenkiinto kohdistuu Mikkelin Jukureiden 18-vuotiaaseen huippulupaukseen Alberts Smitsiin, jonka odotetaan nousevan tulevan kesän NHL-varaustilaisuuden kärkipäähän.
Latvian hyökkäys on mielenkiintoinen yhdistelmä nuoruuden intoa ja rautaista kokemusta, jonka keulakuvana nähdään kolme NHL-vahvistusta. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää 22-vuotiaaseen Sandis Vilmanisiin, joka on juuri raivannut tiensä Florida Panthersin pelaavaan kokoonpanoon ja saapuu kisoihin elämänsä vireessä. Hyökkäyksen iskukykyä vahvistaa poikkeuksellisesti myös kolme AHL-pelaajaa, joiden kokemus kapeasta kaukalosta on joukkueelle merkittävä etu pelitempon kasvaessa. Tätä dynaamista kokonaisuutta johtaa itseoikeutetusti joukkueen kapteeni ja kokenut luottohahmo Kaspars Daugaviņš.
Latvian joukkue koki turnauksen kynnyksellä musertavan takaiskun, kun Philadelphia Flyersissa pelaava ykkössentteri ja joukkueen pelillinen sydän, Rodrigo Ābols, joutui jäämään sivuun loukkaantumisen vuoksi. Ābolsin poissaolo jättää hyökkäykseen valtavan tyhjiön, sillä hänen huipputason aloitustaitonsa ja kokonaisvaltainen johtajuutensa ovat Latvian tasoiselle maalle täysin korvaamattomia.
Viidettä vuotta Latvian päävalmentajana toimiva Harijs Vītoliņšin alaisuudessa joukkueen pelillinen identiteetti on pysynyt muuttumattomana: tavoitteena on tiivis viisikkopeli ja keskialueen tehokas tukkiminen. Vītoliņšin aikakautta on kuitenkin leimannut turhauttava ailahtelevaisuus, jossa kurinalaiset huippusuoritukset vaihtuvat yllättäen täydelliseen pelilliseen kurittomuuteen. Tämän vuoksi Latvian todellista iskukykyä on lähes mahdotonta ennustaa, ja joukkueen ilme saattaa vaihdella radikaalisti jopa otteluiden välillä.
Odotukset:
Latvia on kenelle tahansa äärimmäisen epämiellyttävä vastustaja aina, kun se kykenee toteuttamaan viisikkopeliään kurinalaisesti, mutta suurin kysymysmerkki on suoritustason säilyttäminen läpi turnauksen. Joukkueen vahvuutena on selkeä pelillinen identiteetti sekä optimaalinen tasapaino nousevien nuorten kykyjen ja kokeneiden runkopelaajien välillä. Latvian ensisijainen tavoite alkulohkossa on Tanskan kaataminen ja vähintään kolmossijan varmistaminen, mikä pitäisi unelman jatkopeleistä elossa, vaikka puolivälieräpaikka vaatiikin joukkueelta merkittävää venymistä.
Pelivalinta:
Latvia sijoittuu turnauksessa paremmin kuin Ranska (bet365 esimerkiksi tarjoaa tästä 1.54 kerrointa ja muutamasta muusta paikasta löytyy myös 1.50 tason kertoimia) – Kerroinraja 1.30
Ranska
Ranska pääsi kisoihin takaportin kautta Venäjän pannan jatkuessa, vaikka joukkueen pelilliset näytöt eivät karsinnoissa kisapaikkaan oikeuttaneetkaan. Maan jääkiekkoilu on ajautunut umpikujaan: mitään sukupolvenvaihdosta ei ole edes käynnissä, koska uutta kansainvälisen tason ikäluokkaa ei ole yksinkertaisesti tulossa. Ranska joutuu nojaamaan edelleen samoihin ikääntyviin runkopelaajiin kuin vuosia sitten, mikä tekee joukkueen tulevaisuudennäkymistä ja olympiaturnauksesta erittäin synkän.
Se, että Ranska putosi viime kevään MM-kisoissa B-tasolle jopa ilman Venäjän ja Valko-Venäjän läsnäoloa, on karu todiste maan jääkiekkoilun syvästä alennustilasta. Tämä urheilullinen romahdus alleviivaa sitä tosiasiaa, ettei Ranskalla ole tällä hetkellä edellytyksiä kilpailla maailman huipulla.
Kokoonpano:
Ranskan maalivahtiosastolla päävastuun kantanee poikkeuksellisesti yksi maan harvoista nuorista pelaajista, 21-vuotias Antoine Keller, jolla on taskussaan NHL:n seitsemännen kierroksen varaus. Kellerin todellinen pelituntuma on kuitenkin ohut ja hajanainen: tällä kaudella hän on hakenut vauhtia Pohjois-Amerikan ECHL-sarjasta sekä pelannut vain vähäisessä roolissa Sveitsin pääsarjassa, mikä tekee hänestä erittäin kokemattoman valinnan olympiatasolle.
Ranskan puolustuksesta löytyvät suomalaisyleisölle tutut nimet Yohann Auvitu ja Hugo Gallet, mutta heidän kykynsä kantaa joukkuetta on nykyisellään suuri kysymysmerkki. Erityisesti Auvitun taso on romahtanut viime vuosina: hän on enää varjo entisestään, eikä hänestä ole enää johtamaan Ranskan takalinjoja takavuosien tavoin. Koko puolustuksen suurin heikkous on huutava hitaus, jota korostaa entisestään täydellinen kokemattomuus kapeassa kaukalossa pelaamisesta. Onkin odotettavissa, että Ranskan kankea puolustus joutuu kestämättömiin vaikeuksiin kohdatessaan huippumaiden armottoman pelitempon ja voimakkaan paineistuksen.
Ranskan hyökkäyksen kirkkaimpana tähtenä loistaa joukkueen ainoa NHL-pelaaja Alexandre Texier, jonka ura on saanut kaivattua uutta nostetta Montreal Canadiensiin siirtymisen myötä. Hänen rinnallaan 36-vuotias Stéphane Da Costa on edelleen Euroopan huipulla poikkeuksellinen pelintekijä, mistä kertoo hänen toistuva piste per peli -tahtinsa KHL:ssä. Sen sijaan 40-vuotias veteraani Pierre-Édouard Bellemare on auttamatta ohittanut huippuvuotensa, eikä hän enää kykene pelillisesti johtamaan joukkuetta entiseen tapaan. Suomalaisnäkökulmasta mielenkiintoa lisäävät hyökkäyksen neljä Liiga-pelaajaa, joista erityisesti Ässissä vahvasti esiintynyt Dylan Fabre on seurannan arvoinen nimi.
Ranskan hyökkäysmateriaali on äärimmäisen kapea, eikä tilannetta helpota se, että joukkueesta puuttuu Sveitsin liigassa vahvaa tulosta tehnyt Tim Bozon.
Ranskan peräsimessä toista kauttaan jatkavan päävalmentaja Yorick Treillen asema on äärimmäisen tukala ja luottamus hänen kykyihinsä koetuksella. Viime kaudella Treille nousi apuvalmentajan paikalta sveitsiläisen Genève-Servetten päävalmentajaksi, mutta sai nopeasti potkut syksyn heikkojen tulosten seurauksena. Menestys maajoukkueessa on ollut vähintään yhtä laihaa, ja Treillen johdolla Ranska koki karun putoamisen MM-kisojen B-tasolle. Viime kevään turnauksessa valmentajan olemus penkin takana herätti kritiikkiä välinpitämättömyydestään, ja joukkueen pelillinen ilme oli sekava: vailla selkeää punaista lankaa Ranska tyytyi vain epätoivoiseen puolustustaisteluun ja sumputtamiseen ilman todellista hyökkäyssuunnitelmaa.
Odotukset:
Ranska pelaa samassa alkulohkossa Kanadan, Tšekin ja Sveitsin kanssa, ja on sanomattakin selvää, että kyyti tulee olemaan kylmää. Ranskalla ei ole realistisia mahdollisuuksia haastaa näitä huippumaita pisteistä, ja suurin jännitysmomentti lieneekin se, kuinka rumiksi loppulukemat revitään ja rikkoutuuko alkulohkossa jopa 20 päästetyn maalin raja. Tämän seurauksena Ranska on tuomittu lohkonsa jumboksi, mikä tarkoittaa, että se joutuu karsintakierroksella kohtaamaan jonkin turnauksen kovista maista – ja siihen Ranskan olympiamatka myös päättyy.
Italia
Suomalaisten silmissä Italian otteet nousevat Milanon olympiaturnauksen mielenkiintoisimmaksi seurattavaksi, sillä isäntämaa pelaa samassa alkulohkossa Leijonien kanssa. Lisämausteen tähän asetelmaan tuo Italian penkin takana seisova suomalainen valmentajalegenda Jukka Jalonen, joka kohtaa kotikisoissaan entisen suojattinsa.
Italian joukkue on jo saanut vakuuttavan näytön Jukka Jalosen pelitavan toimivuudesta, kun hän luotsasi maan takaisin MM-kisojen A-sarjaan viime vuoden karsintaturnauksessa. Tämä onnistuminen on valanut isäntämaahan uskoa siihen, että Jalosen kurinalainen ja rakenteellinen pelisysteemi voi tuottaa tulosta myös olympianäyttämöllä maailman huippuja vastaan.
Kokoonpano:
Italian maalivahtiosaston kiistaton ykkösnimi on Damian Clara, joka muistetaan Suomessa viime kauden dramaattisesta ja lähes meemiksi nousseesta virheestään: Clara käytännössä tuhosi Oulun Kärppien kauden yrittämällä runkosarjan päätösottelussa ratkaisua tyhjään maaliin, mutta kiekko päätyikin suoraan Iiro Pakarisen lapaan, ja syntynyt maali sinetöi Kärppien jäämisen pudotuspelien ulkopuolelle. Tällä kaudella Clara on kuitenkin osoittanut henkisen lujuutensa pelaamalla suuressa roolissa Ruotsin pääsarjassa Brynäsin riveissä. Vuoden 2023 toisen kierroksen NHL-varaus kertoo Claran valtavasta potentiaalista, ja hän onkin Italian kaltaiselle maalle poikkeuksellisen kovan luokan torjuja.
Italian puolustukseen kuuluu pääasiassa Euroopan keskitason sarjoissa vaikuttavia pelaajia, ja takalinjojen johtohahmona toimii yksi joukkueen lukuisista kaksoiskansalaisista, Tšekin Kladnossa pelaava Phil Pietroniro. Italian hienoinen etu onkin juuri joukkueen vahva pohjoisamerikkalaisleima: monet Kanadan ja Italian kaksoiskansalaiset ovat saaneet kiekko-oppinsa pienessä kaukalossa, joten kapean kaukalon lainalaisuudet ja pelitempo ovat heille luontaisia.
Italian hyökkäys koostuu pääasiassa Keski-Euroopan ammattilaisista: neljä pelaajaa kiekkoilee kovatasoisessa Sveitsin liigassa ja loput monikansallisessa ICEHL-sarjassa, jossa pelaa myös kaksi italialaisjoukkuetta. Sveitsin liigan edustajat ovat kuitenkin profiililtaan pikemminkin alaketjujen työjuhtia kuin pelintekijöitä. Joukkueen tunnetuin nimi on kokenut Diego Kostner, mutta hänenkin uransa on kääntynyt laskusuuntaan, eikä häneltä voida enää odottaa säännöllistä tehoilua tulosyksikössä.
Italian kokoonpano nojaa vahvasti ulkopuoliseen apuun, sillä joukkueessa on peräti 15 kaksoiskansalaisuuden omaavaa pelaajaa. Onkin sanomattakin selvää, että ilman näitä pohjoisamerikkalaislähtöisiä vahvistuksia Italia olisi lähempänä Espanjan tasoista lilliputtimaata kuin A-sarjatason kilpailijaa.
Italian peräsimessä nähdään ”eläkevirkaansa” hoitava Jukka Jalonen, jonka meriitit ja ammattitaito ovat kiistattomat. Jalonen on jo ilmoittanut jättävänsä tehtävän kevään MM-kotikisojen jälkeen, mutta olympiaturnaus on hänen viimeinen suuri näyttönsä maailmalla. Vaikka oletusarvona on Jaloselle tyypillinen kurinalainen ja tiivis viisikkopeli, karu fakta on, ettei Italian pelaajamateriaali yllä taktisessa ymmärryksessä tai kurinalaisuudessa lähellekään suomalaista tasoa.
Jalosen Italia ei ole vielä kohdannut todellisia suurmaita, joten pelitavan purrevuus maailman huippuja vastaan on täysi arvoitus. Tähänastiset näytöt kuitenkin osoittavat, ettei joukkue ole muuttunut sormia napsauttamalla tiiviiksi puolustusmuuriksi; päinvastoin, Italia on päästänyt luvattoman paljon maaleja jopa ennakkoon heikompia maita vastaan.
Odotukset:
Italian lohkoasetelma on Ranskan tavoin armoton, sillä Suomen, Ruotsin ja Slovakian seurassa isäntämaalle on luvassa äärimmäisen kylmää kyytiä. On mielenkiintoista nähdä, mitä taktisia kaniineja Jukka Jalonen keksii Suomen ja Ruotsin tähtisikermiä vastaan, mutta ilman valtavaa onnea Italian on turha haaveilla edes siedettävistä loppulukemista. Jopa Slovakia on Italialle tällä hetkellä lähes ylitsepääsemätön este, joten kotiturnauksesta on muodostumassa Italialle pelkkä selviytymistaistelu, jossa sen rooliksi jää toimia tilastopoimintana muiden suurten rinnalla.
