On aika teroittaa hypoteettinen kynä ja tehdä comeback näkökulmien pariin. On ollut kiireitä ja terveyshuolia, mutta maailmankuulun kestävyysurheilijan ja jousiampujan Cameron Hanesin sanoin: nobody cares, work harder.
Ajatus tähän kirjoitukseen on hautonut pitkään, mutta viimeinen naula arkkuun nähtiin eilen, kun PSV voitti Liverpoolin Anfieldilla 1-4 lukemin. Ennen ottelua olin varma, että tulossa olisi iso bounce back-peli kirkkaiden valojen alla, mutta näin ei käynyt.
Monet ongelmat olivat selviä jo ennen kauden alkua ja liputimme top-6 ennakossa vahvasti sen puolesta, että Liverpoolin ei kuuluisi missään nimessä olla mestarisuosikki numero yksi.
Ennakoimme Arsenalin vuotta ja että Liverpoolin kuuluisi olla kenties kolmonen vedonlyöntimarkkinalla; ykkösen sijan.
Turha tässä on kuitenkaan jaaritella sen enempää vaan mennään itse asiaan.
Tasapaino
Ennen kauden alkua tuli sanottua, että Liverpoolin isoin ongelma on tasapaino, tai pikemminkin sen puute. Joukkue on rakennettu oudosti — liian top heavy.
Varmaksi voi myös todeta, että joukkue käytti valtavasti rahaa kesällä; kaiken lisäksi todella huonosti. Palataan tähän kohta.
Tätä näkökulmaa kirjoittaessa puolenyön jälkeen on tasapaino tässä niin ikään keskiössä. En halua välttämättä mennä asioihin sisälle aivan liian taktisesti, koska todella harvaa se loppujen lopuksi kiinnostaa.
En halua myöskään olla huutava suu tai klikkiotsikko tyylinen hahmo. Pakko olla kuitenkin vähintään jonkin verran syvyyttä ja laadukasta analyysia.
Haaste on siis pitää homma mahdollisimman kevyenä, mutta kuitenkin tarpeeksi painavana. Faktoja. Tietäjät tietävät. Miksi tasapaino on siis lyhykäisyydessään hukassa?
Kuva on kausiennakkossa käytetty ja Alexander Isak puuttuu kuvasta. Harvey Elliott lähti myös lainalle + Giovanni Leoni (toppari) hankittiin 31 miljoonalla eurolla, mutta hän on sivussa kesään asti polvivamman takia.
Näemme kuitenkin, että Luis Diazia ei ole korvattu. Rio Ngumoha on todella lupaava tulevaisuuden nimi, mutta hän ei ole kuitenkaan valmis. Tämä on merkittävä ongelma, mutta kaukana ainoasta.
Toinen panava ongelma on, että Alexis Mac Allister sekä Ryan Gravenberch pelaavat valtavia minuutteja ja molemmat ovat rehellisyyden nimissä näyttäneet varjolta entisestä. Samaa voi sanoa toppari Ibrahima Konatesta.
Entä sitten uudet hankinnat? Tässä vaiheessa voi sanoa, että Milos Kerkez sekä Jeremie Frimpong (loukkaantunut tällä hetkellä) eivät ole missään nimessä vastanneet huutoon. Mutta siitäkin lisää kohta.
Samaa voi myös sanoa 145 miljoonan euron miehestä Alexander Isakista sekä 125 miljoonan euron miehestä Florian Wirtzistä. Hugo Ekitike joka maksoi 95 miljoonaa euroa on pelannut mielestäni ihan hyvin, mutta.
Kaikki edellä mainitut nimet (Leoni mukaan lukien) maksoivat yhteensä melkein 500 miljoonaa euroa. Odotukset olivat siis selkeästi kovemmat.
Monet sanovat, että Liverpool tarvitsee topparin ja laitahyökkääjän; itseni mukaanlukien kun katsoo depth chartia, mutta se ei ratko ongelmia.
Mielestäni isoin ongelma löytyy pelin keskustasta. Joukkue kaipaisi tällä hetkellä yhtä ylimääräistä keskikenttää akuutisti. Pelin keskustasta puuttuu rautaa sekä juoksuvoimaa. Suojaa puolustukselle.
Jos puhutaan laitahyökkääjästä on tarve tälläkin pelipaikalla selkeä. Miksi?
Joukkueella ei ole Luis Diazin lähdön jälkeen juoksijoita linjan taakse, tai pelaajaa joka kykenee haastamaan molempiin suuntiin. Florian Wirtz ei ole laitahyökkääjä ja haluaa pelivälineen jalkaan.
Cody Gakpo vuorostaan osaa käytännössä vain leikkaa sisäänpäin. Antoine Semenyo olis siis monella tapaa hyvä ratkaisu ongelmaan.
Olemme nyt raapaisseet pintaa, mutta dyykataan Liverpoolin tavoin vielä syvemmälle (ba dum tss).
Mentaliteetti
Jos Liverpoolia on aiemmin tituleerattu mentality monsters-nimikkeellä niin on joukkue ollut tällä kaudella kaikkea muuta. Esimerkki:
Liverpool on onnistunut hankkimaan 0 pistettä tällä kaudella tappioasemasta verrattuna 23 pisteeseen viime kaudella. Kausi on vielä nuori, mutta ero on merkittävä.
Joukkue ei ole missään nimessä yhtä sitkeä kuin aiemmin. Mestaruuskrapula on tuttu termi, mutta nyt puhutaan pohjanoteerauksesta.
Yksi luonnollisesti painava detalji on Diogo Jotan traaginen kuolema 3. heinäkuuta viime kesänä.
Jota oli todella tärkeä ja monipuolinen pelaaja, ja hänen jättämänsä tyhjiö näkyy vahvasti koko seuran toiminnassa.
Huono vire on luonnollisesti monien asioiden summa. Katsotaan kuitenkin hieman taulukkoa Valioliigassa:
Kun järjestämme taulukon pisteodottaman (xPTS) mukaan niin ansaitsisi Liverpool olla sarjataulukossa kahdeksantena, mikä on kaikilla mittareilla kuitenkin pettymys.
Joukkue ei ole oikeastaan alisuorittanut edes. Yksi detalji pistää kuitenkin erityisesti silmään. Joukkue on päästänyt omiin melkein 19 maalin verran tontteja (xGA)
Se on viidenneksi eniten koko sarjassa. Nyt alamme olemaan ongelman ytimessä. 12 pelattua matsia ja 20 päästettyä maalia omiin. Verrataan viime kauteen vastaavassa tilanteessa:
Liverpool ylisuoritti viime kaudella omiin tuntuvasti ja oli tässä vaiheessa päästänyt ainoastaan 8 maalia, mutta odottamaa oli myös 6,50 maalia vähemmän.
Samaan aikaan oli hyökkäs tulikuuma ja oli tässä vaiheessa luonut noin 6 maalin verran enemmän tontteja.
Summa summarum: hyökkäys on huonompi kuin viime kaudella vaikka rahaa on käytetty puoli miljardia ja puolustus on samaan aikaan selkeästi heikompi. Mistä tämä siis johtuu?
SSS
Ketä tästä kaikesta kuuluisi siis syyttää? Mikä on ongelman ydin. Onko syy seurajohdon, Arne Slotin tai kenties Mohamed Salahin?
Vastaus on lyhykäisyydessään kaikki yllämainitut. Antakaa minun selittää.
Ensinnäkin en osaa sanoa kenen idea oli koittaa laittaa neliön muotoisia pelaajia ympyrän muotoisiin aukkoihin. Seurajohdon vai Slotin.
Miksi ostaa kaksi todella kallista kärkeä vaikka selkeästi isompia tarpeita oli olemassa? Varsinkin, kun he eivät kykene ainakaan vielä pelaamaan samaan aikaan kentällä. Sinulla on siis keskimäärin +100 miljoonaa euroa odottamassa penkillä toisen kärjen muodossa.
Eikä siinä vielä kaikki. Mohamed Salah pelasi viime kaudella ehkä parasta jalkapalloaan ja hänet vapautettiin monella tapaa kahleistaan; myös mitä tulee puolustusvastuuseen.
Jamie Carragher sanoi, että Salahin jalat ovat menneen talven lumia, mikä pitänee monella tapaa paikkansa:
Kysynpä kuitenkin. Mikä voisi mahdollisesti mennä pieleen, kun antaa 33-vuotiaalle pelaajalle (joka on pelannut uransa aikana isoja minuutteja) valtavan jatkosopimuksen?
Näemme myös, että Salah ei enää kykene ohittamaan omaa miestään.
Salah ei ole toisin sanoen ollut enää viime kauden supermies, mutta hän tuo kuitenkin edelleen samoja ongelmia. Viime kaudella tosiaan Dominik Szoboszlai teki kahden miehen työn ja paikkasi Salahia alaspäin.
Tällä hetkellä ei ole trade-off kuitenkaan sen arvoinen, sillä Salah ei ole ollut tarpeeksi tehokas vapauteen nähden. Pakko myös sanoa, että Szoboszlai on ollut kiistatta Liverpoolin paras pelaaja tällä kaudella.
Vaihtamalla paranee?
Todella moni tuntuu huutavan äänekkäästi potkuja Arne Slotille. Itse en lukeudu tähän joukkoon (ainakaan kesken kauden), vaan esitän kysymyksen. Mikä on suunnitelma sen jälkeen?
Joukkue on edelleen epätasapainossa. Profiilit eivät täsmää, ongelmat eivät muutu. Joukkueen pitäisi mahduttaa yksi egyptiläinen ja kärjen tai/sekä kympin on tehtävä likaista työtä hänen puolestaan.
Joukkueella on edelleen kaksi uutta kallista laitapakkia, jotka haluavat pelata leveällä, mikä aiheuttaa epätasapainoa alaspäin. Kerkez on toki joutunut pelaamaan enemmän vieraassa roolissa niin sanottuna kolmantena topparina rakentelussa, mutta hän ei ole onnistunut siinä missään nimessä.
Kukaan ei ole myöskään replikoinut Trent Alexander-Arnoldin tehoja sekä luovuutta eteenpäin.
Mutta tehot eteenpäin eivät ole kuitenkaan isoin ongelma. Haavoittuvaisuus alaspäin on selkeästi merkittävämpi ongelma. Oheinen kuva on hetkeä ennen PSV:n 1-2 maalia ja tilannetta kun Salah myy itsensä täysin:
Tilaa, tilaa ja tilaa. Salah prässää myös käytännössä aina toiseksi tai kolmanneksi korkeimpana miehenä, jotta hänen ei tarvitse tehdä niin paljon töitä alaspäin, mutta monet joukkueet ovat alkaneet hyödyntämään tätä.
Ohessa hyvä esimerkki siitä miten Chelsea toimi:
Kun Chelsea meni 1-0 johtoon niin vaihtoi Slot aggressivisempaan lähestymistapaan:
Kuva: @footballbunseki
Tämä jättää kuitenkin valtavan 3vs3-tilanteen. Tässä piilee ongelman ydin, trade-off mistä puhuttiin. Viime kaudella ja aiemmin oli kannattavaa pitää Salahia korkeammalla kenttää, kun tehoja tuli. Nyt kun tehotuotanto on sakannut, niin ei yhtälössä ole enää yhtä paljon järkeä.
Samalla alkaa yhä useampi joukkue hyödyntämään tilaa Salahin takana.
Ratkaisu?
On helppoa kritisoida, mutta mikä olisi siis ratkaisu. Onko ratkaisu valmentajan vaihdos? En olisi niin varma siitä.
Itse esittäisin muuten kenties 3-4-2-1 tai 3-4-1-2-tyylistä ratkaisua vaihtoehtona ainakiin osaan otteluista, sillä se hyödyntäisi Kerkezin ja Frimpongin parhaat ominaisuudet. Se naamioisi osittain Salahin ongelmia alaspäin ja samalla ei Luis Diazin/laitahyökkääjän puute painaisi yhtä paljon, sillä Wirtz ja Gakpo riittäisivät kierrättämään yhdessä Szoboszlain kanssa yläkerran tontteja. Mutta.
Tämä vaatisi vähintään 4-5 topparia. Tällä hetkellä on Liverpoolilla kaksi + Joe Gomez. Leoni ei ole tosiaan kunnossa. Eli scratch that.
Vaihto takaisin Jürgen Klopp tyyliseen 4-3-3-muotoon? Meh. Joukkueelta puuttuu kuitenkin yksi puolustava keskikenttä joka pystyisi kattamaan tilaa alaspäin ja katkomaan vastahyökkäyksiä. Joukkueelta puuttuu myös leveyttä laitahyökkääjien paikoille.
Numerot ja muodot ovat mitä ovat ja näitä voi jaaritella käytännössä loputtomiin. Ehkä kannattavinta olisi vaihtaa 4-4-2/4-2-2-2-tyyliseen muotoon, missä Salah pistetään kylmästi toiseksi kärjeksi (vähennetään vastuuta alaspäin) ja Wirtz, Szoboszlai sekä Gakpo ovat kärkien alapuolella pelaavat vaihtoehdot.
Tämä tarkoittaisi, että osa äijistä joutuu painamaan aivan älyttömiä graveyard-shifts pallottomana, mutta ainakin Szobo on kykeneväinen tähän.
Konkluusio
Liverpool on monella tapaa tällä hetkellä found out. Vastustajat osaavat hyödyntää Liverpoolin heikkouksia yhä paremmin ja joukkue näyttää monella tapaa väsyneeltä henkisesti sekä fyysisesti.
Samaan aikaan on selkeä nähdä, että joukkueesta puuttuu edelleen kolmisen pelaajaa. Keskikenttä, laitahyökkääjä (Diazin korvaaja) sekä toppari.
On siis ehdottomasti kyseenalaistettava joukkueen rahankäyttöä kesällä. Puoli miljardia euroa käytetty ja joukkue on selkeästi heikompi kuin viime kaudella. Puutteita ei ole paikattu ja pelaajien profilointi (siirrot) nostattaa kulmakarvoja.
En ole kuitenkaan kuten sanottu varma siitä, että ratkaisu olisi antaa Slotille potkuja. Eipä siellä ole muutenkaan rehellisyyden nimissä oikein mitään kovia nimiä saatavilla.
Vastaus ei ole myöskään olla aggressiivisempi. Liverpoolin olisi ensisijaisesti laitettava puolustus ja varsinkin suunnanmuutos puolustus kuntoon. Tiikeri ei kuitenkaan pääse raidoistaan ja Slot haluaa olla aggressiivinen.
Tuntuu oudolta sanoa, mutta talven siirtoikkuna ei voi tulla Liverpoolille liian aikaisin. Kesän virheitä on paikattava ja joukkueen sekä Slotin on toivottava, että Salah on kauden toisella puoliskolla jälleen kerran nettoplussaa eikä negaa.
Ehkä joukkue löytää pelillisen tasapainonsa, kun Salah lähtee Afrikan-mestaruuskilpailuihin.
Se on kuitenkin Slotin vastuulla löytää ratkaisu tähän. Joko prässiä on laskettava tai muotoa muutettava. Ibrahima Konate on ollut virhealtis ja katseet ovat kenties jo Real Madridissa, mutta hän on joutunut puolustamaan jälleen kerran valtavia tiloja.
Löytääkö Slot ratkaisuja jää nähtäväksi. Löytävätkö alisuorittavat pelaajat vireensä jää niin ikään nähtäväksi.
Eväitä on olemassa, siitä ei ole kysymys. Ehkä AFCON aikana joukkue vaihtaa 4-1-2-1-2-timanttiin tai yllä mainittuun 4-2-2-2-muotoon.
Isak sekä Ekitike kärjessä ja neljä keskikenttää. Joskus ratkaisut saattavat löytyä sattumalta.
