Nyt olisi frens aika puhua jälleen kerran Valioliigasta. Sirkus lähtee nimittäin taas pyörimään perjantaina. Sirkus on lähinnä viittaus mediaan ja siitä syntyvään sekoiluun. Ei ihan jenkkien ja ESPN-tason sensationalismia sentään, mutta jalkapallon paras yritys espanjalaisten talk show-ohjelmien lisäksi.
Itse Valioliiga on kiistatta parasta mitä on tarjota. Eniten laatua top to bottom ja kovin kilpailu. Paineet ovat kovat ja sopeutuminen ei ole uusille pelaajille sekä valmentajille helppoa. Saarilla pätee eri lait kuin missään muualla.
Tällä kaudella on sarja mielestäni myös erityisen mielenkiintoinen muista syistä. Yksi on, että viime kauden selkeän kurkon, Liverpoolin koko tasapaino muuttui rajusti. En ole itse välttämättä fani, mutta siitä lisää myöhemmin.
Näemme myös Pep Guardiolan uusiutumisen. Manchester City on entistä suoraviivaisempi ja kykeneväinen murtautumaan keskemmältä kenttää.
Arsenal vuorostaan koittaa vihdoin ja viimein päästä mäen yli. Viime Valioliigan voitto löytyy kaudelta 2003-04. Siellä ollaan tehty paljon asioita oikein ja nyt pitäisi surely olla se vuosi?
What else? Chelsea koittaa tehdä sarjasta Big 4:n. Rahaa on jälleen kerran palanut ja pelaajia on enemmän kuin laki sallii.
Joukkue on kuitenkin todella in form ja Chelseasta löytyy ratkaisupotentiaalia vaikka muille jakaa. Cole Palmerista puhumattakaan.
Manchesterin toisella puolella ollaan toilailtu jo pitkään, mutta nyt näytti uudehko seurajohto INEOS olevansa tosissaan.
Ruben Amorimilla ei ole myöskään olemassa selityksiä Manchester Unitedin peräsimessä. Joukkueen on oltava isosti mukana Top 4 taistelussa.
Kehityksen on oltava eteenpäin. Sama pätee Tottenhamiin. Fyrkkaa on palanut ja on annettava Thomas Frankille aikaa, hän aloitti vasta kesäkuussa.
Paljon muutakin on tapahtunut kesällä, joten mennään itse asiaan. Tämä kirjoitus ei ole niinkään ranking, mutta eiköhän vetoja tartu talteen matkan varrella. Itse ajatus on kuitenkin tuttuun tapaan breakdown asiota.
Liverpool
Isoista jengeistä meni paletti eniten uusiksi Liverpoolilta. Miksi? ”Eihän joukkue ole muuttunut lopulta valtavasti?”
I care to disagree. Tasapaino on muuttunut myös itse pelissä merkittävästi.
Ulos lähtivät: Trent Alexander-Arnold, Luis Diaz, Darwin Nunez sekä Jarell Quansah.
Sisään ovat vuorostaan tulleet: Florian Wirtz, Hugo Ekitikie, Milos Kerkez sekä Jeremie Frimpong sekä uusi maalivahti Giorgi Mamardashvilin muodossa.
Minkä takia tasapaino on siis muuttunut?
Enää ei ole Trent Alexander-Arnoldin syviä palloja murtamaan korkeat prässit sekä käynnistämään suunanmuutokset. Hänen viimeist pallonsa olivat myös parasta priimaa. Liverpoolin pallollinen muoto muuttu niin ikään merkittävästi.
Jos Trent oli jotain keskikentän sekä laitapakin väliltä profiilin sekä sijoittumisen suhteen niin on Frimpong selkeästi enemmän hug the touchline tyylinen pelaaja. Tämä pakoittaa mielestäni toista keskikenttää sijoittumaan konservatiivisemmin.
Vaikka Frimpong pelaa kovalla intensiteetillä molempiin päihin ja on kaksinkamppailuissa (kun pallo on nurtsilla) vaikea ohitettava, niin on muistettava, että Valioliigassa hyödynnetään armotta pääpelaamista, ainakin perinteisesti.
Ibrahima Konate on vieressä siivoamassa Liverpoolin parhaana topparina suurimman osan, mutta on vaikea nähdä etteikö Frimpongin päälle donkattaisi pari kertaa pääpalloissa takatolpalla tällä kaudella.
Samalla on tämä Frimpongin korkea/leveä sijoittuminen kentällä omanlaisensa risk-multiplier. Hänellä on aivan uskomaton recovery pace ja tulee tekemään älyttömiä pelastuksia alaspäin tulevalla kaudella (sijoittumista voi myös hieman muovata valmentajan ohjeilla). Mutta,
Olen kuitenkin varma, että Liverpool tulee olemaan haavoittuvaisempi transitioille omaan päähän tulevalla kaudella. Mitä muuta?
Milos Kerkez tulee pelaamaan enemmän 3+2 tai 3+1 tyylisesti rakentelussa ja muutenkin niin sanottuna kolmantena topparina. Hän on helposti uusi Andrew Robertson mutta hän on kuitenkin parhaimmillaan vasemman laidan ”maverickina”. Äijänä, joka saa avata jenkkiraudan katon ja viilettää menemään auringonlaskuun Raybanit päällä
Nyt olisi kuitenkin oltava hieman konservatiivisempi tai eivät numerot riitä puolustamaan omaa maalia.
Disclaimer: Mestarien liigan pudotuspeleissä tai aivan kärkimatseissa ei tällä kaikella ole välttämättä liikaa väliä sillä keskittyminen ja kehon erittämät hormoonit sekä adrenaliini vievät suorittamisen aivan tappiin.
Nyt puhutaan kuitenkin siitä, että pitäisi pelata 38 ottelua. Ei ole varaa antaa matsien lipsua tasureiksi ynnä muuta, jos mielii voittaa Valioliigan 2025/26.
Samalla menee myös keskikentän tasapaino uusiksi. Dominik Szoboszlaille on löydettävä minuutteja myös muualta Wirtzin hankinnan myötä. Hän onkin pelannut pre-seasonin aikan syvemmällä kenttää. Mitä tämä tarkoittaa suomeksi?
Pressing scheme muuttuu. Joukkue joutuu prässäämään hieman eri lailla ja menemään selkeästi enemmän mies-miestä vastaan -1 sijan.
Se tarkoittaa todennäköisesti myös enemmän hyökkäystehoja, sillä pelaajat säilyvät keskimäärin korkeammalla kenttää. Se tarkoittaa myös, että puolustus joutuu puolustamaan isompia tiloja. Enemmän 1vs1-tilanteita ja vähemmän tukea.
Tähän liittyy pari pointtia. Prässi ei tietyllä tapaa huonone (saa varmaan entistä enemmän korkeita pallonriistoja), mutta itse peli voi muuttua äkkiä vertikaalisemmaksi, mikä ei tosiaan aina ole hyvä asia. Se lisää sattumaa ja varianssia, peli alkaa aaltoilemaan.
Mielestäni joukkeesta puuttuu keskikenttä. Varsinkin jos Ryan Gravenberch esimerkiksi loukkaantuisi. Joukkueen keskikenttä on haavoitettavissa, varsinkin nyt kun siellä on Frimpongin myötä hieman enemmän tilaa ja Arne Slot joutuu keksimään useammin aggressiivisempia ratkaisuja prässille.
En sanoisi myöskään että Alexis Mac Allister, Curtis Jones tai Szobozslai loistavat erityisen hyvinä suunnanmuutosten puolustajina.
Joku Carlos Baleban tapainen pelaaja nuolee varmasti huuliaan jos löytyy edes 2-3 metriä enemmän tilaa mihin juosta.
Ei ole enää matalan painopisteen tiivistä sumppua, missä pystyy kiihtyvyydellä sekä nopealla reaktioajalla laittamaan jalkoja tai muuta väliin. Nope.
Nyt pätee eri lait. Juoksuvoima sekä paremman sanan puuttessa voima. Tämä voi tarkoittaa helposti jopa 7-10 pisteen swingejä. En ole itse myyty kokonaisuudesta vielä. Ikkunaa on toki vielä jäljellä.
Tuomio:
Liverpool tulee olemaan vielä enemmän over-jengi tällä kaudella ja takuuvarmaa viihdettä. Samalla kasvaa varianssin/swingien uhka itselle merkittävästi mestaruustaistoa ajatellen.
En ole niin high Liverpoolin suhteen kuin monet muut, ja joukkueen ei pitäisi olla tällä hetkellä suosikki numero yksi. Joukkueen yläkerta on myös liian ohut. Luis Diazia ei ole esimerkiksi korvattu; vaikka joukkue voi peluuttaa Wirtziä myös siellä.
Varsinkin eliittiotteluissa (top ucl-pelit ja valioliigan top-jengit) tarvitsee nopeutta ja laitahyökkääjiä. Kausi on myös pitkä. Loukkaantumisia tulee. Marc Guehi näyttäisi olevan tulossa sisään, mikä on akuutti pelastus alakerralla, mutta Charles Barkleyn sanoin, come on now.
Tämä on tietyllä tapaa melko huono squad depth chart, koska kaikki nimet ovat mukana, mutta realistisesti ei isolle osalle ole juurikaan mitään käyttöä. Varsinkin yläkerrassa.
Vielä ehtii paljon muuttua, mutta Liverpoolin olisi hankittava laitahyökkääjä tai kaksi lisää. Keskikenttää voisi mielestäni myös vahvistaa. Marc Guehi näyttää varmalta jutulta kirjoitushetkellä, joten ei stressata siitä.
Backup 9 olisi varmasti myös ihan jees.
Joukkue on tuskin edelleenkään done siirtojen suhteen, mutta näillä eväillä on materiaali liian ohut ja riskitasot kasvavat liikaa sattuneista syistä myös pelissä. Vaikea kompata markkinan näkemystä tällä hetkellä.
Kausi ei ole sprintti, vaan marataon. On myös muistettava, että Mohamed Salah on AFCON-skaboissa kuukauden. Samalla lisääntyy muiden wear and tear entisestään tilapäisesti. Se voi olla avain huonoon onneen ellei lisää hankintoja tehdä.
Arsenal
Viime kauden kakkonen ja vedonlyöntimarkkinan kakkonen, Arsenal on tehnyt liikkeitä kesällä. Toisin sanoen on joukkue vahvistunut merkittävästi.
Sisään ovat tulleet: Victor Gyökeres, Noni Madueke, Martin Zubimendi, Cristhian Mosquera sekä Christian Nørgaard. Wow. Ambitiota.
Mosquera on erinomainen oikeajalkainen backup topparin tontille. Aivan uskomaton urheilija ja voi tulevaisuudessa olla vaikka William Saliban manttelinperijä. Hän on 21-vuotias jättiläinen ja maksoi vain 15 miljoonaa euroa.
Aivan uskomattoman hyvää talent-id. Nørgaard tuo hyvää leveyttä ja kokemusta. Hän on myös ongelmaton pelaaja Thomas Parteyn verrattuna, joka oli isoin nimi lähtijöistä. Sitten isojen kalojen kimppuun.
Oma henkilökohtainen suosikki hankinnoista on Zubimendi. Arsenalin pelin rytmi tulee olemaan entistä parempaa ja hyökkäys tulee vyörymään entistä enemmän eteenpäin. Zubimendi on luonnollisesti myös hyvä lukemaan peliä alaspäin ja Arsenal voi siirtyää enemmän rakenteluvastuuta pois pelaajilta kuten Declan Rice tai Martin Ødegaard.
Madueke tuo leveyttä ja melkein eliitti-osaamista laidalle. Gyökeres hankittiin tekemään maaleja sekä tuomaan vaihtoehdon Kai Havertzille. Tämä on myös ihan kiva ”game-state hankinta”, sillä joukkue voi metsästää johtomaalia kahdella eri tyylisellä hyökkäjällä samaan aikaan.
Jos Liverpoolin tasapaino meni mielestäni enemmän sekaisin, niin on Arsenalilla entistä enemmän vaihtoehtoja. Joukkue ei ole myöskään ohut yhdelläkään pelipaikalle, vaan jokaiselle mestalle löytyy kaksi äijää.
Tähän kylkeen on myös lisättävä, että joukkue ei välttämättä vielä ole edes valmis. Eberechi Eze sisään ovesta, niin ovat Mikel Arteta sekä meitsi innoissaan. Uskomaton pelaaja ajamaan peliä eteenpäin.
Vaikka Eze lähtisi Tottenhamiin, niin uskon että joku iso nimi tulee vielä sisään joka tapauksessa.
Jos joukkue oli viime kaudella ajoittain selkeästi liian riippuvainen oikean puolen kolmion etenemisestä, niin on tällä kaudella joukkueella mahdollisuus rakentaa jotain vastaavaa vasemmalle.
Oli miten oli niin on joukkue vahvistunut ja Arsenal lisää vain ja ainoastaan jo todella valmiin paletin päälle. Jos Mestarien liiga pelataan enmmän hetkissä ja kaaoksessa, niin on Valioliiga tasaisten junien sarja.
Sitä on yleensä parhaat saumat pärjätä jos pystyy pin back vastustajat ja kontrolloida kaikkia pelin vaiheita. Suurin osa joukkueista ei kykene haavoittamaan Arsenalia. Joukkue kuristaa hiljalleen hapen ulos vastustajistaan.
Vaikea nähdä miten Liverpool on rankattu edelle, joten tässä pääse vedoille.
Manchester City
Olen kerrankin innoissani Manchester Citystä tulevalla kaudella. Isoimpia syitä on, että Pep Guardiola ei ole enää niin safety first.
Mistä moinen optimismi johtuu?
Well… ensimmäinen syy on Tijjani Reijnders. Rakastan häntä pelaajana. Hän on käytännössä Ilkay Gündogan steroideilla. Hänen pelaamistaan on aivan uskomattoman kaunista seurata. Atleettinen, tekninen, tyylikäs sekä maalivaarallinen.
Hän yksinään nostaa Cityn tekemisen uudelle tasolle. Mitä muuta?
On totta, että Kevin de Bruyne lähti Napoliin, mutta let’s face it. Hän ei ollut enää sama äijä. Saatavuus on tärkein yksittäinen kriteeri. Saldona oli viime kaudelta vain 19 starttia ja tehot 4+7.
Italian aurinko tekee varmasti hänelle hyvää. Toivottavasti voi pidentää uraansa siellä pari vuotta.
Osittain tilalle hankittiin Rayan Cherki. Hän ei ole tunnettu työmoraalistaan, mutta taitoa, neroutta ja hyökkäystehoja löytyy vaikka muille jakaa.
Kaksijalkainen pieni väkkärä. Yksi maailman parhaita kuljettamaan pienessä tilassa. Arvo yleensä moninkertaistuu pelin keskustassa, missä tilaa on perinteisesti todella vähän.
Jos hän olisi hieman atleettisempi, hieman työteliäämpi ja hänellä ei olisi tuittupään mainetta niin maksettaisiin hänestä helposti saman verran kuin Florian Wirtzistä.
Cherki saa pattitilanteita ratkottua. What else?
Rayan Ait-Nouri tuli tuomaan hyökkäysvoimaa laitapakin tontilta tarpeen vaatiessa ja maalivahti-osastoa vahvistettiin, kun Burnleyssa erinomaisesti pelannut Englannin tuleva ykkönen James Trafford palaa seuraan.
Melkein kaksimetrinen ja tilastot mintissä. Pitäisi olla selkeä upgrade:
On myös todennäköistä, että laitahyökkääjä Savinho vaihtuu Rodrygon. Savinho ei oikein ikinä päässyt kunnolla vauhtiin taivaansinisissä ja Rodrygo pääsisi vihdoin pois Vinicius Jr ”varjosta”.
Sanoisin kuitenkin, että joukkue tarvitsee kenties jotain cover vielä keskikentälle. Sverre Nypan hankittiin tulevaisuutta varten, mutta en tiedä onko hän vielä ihan valmis minuuteille.
City on selkeästi parempi joukkue kuin viime kaudella, tähän kylkeen on Rodri jälleen kunnossa.
Tuntuu siltä, että joukkue tarvitsee vielä jotain, mutta uudelleenrakennus on vahvasti käynnissä. Jotain kuitenkin vielä puuttuu. Tässä on kuitenkin ”piilevää” potentiaalia.
Lähtökohtaisesti suosii Cityn pelitapa lähes aina pitkän kauden yli.
Chelsea
Yksi tulevan kauden kiinnostavimmista jengeistä on Chelsea. Joukkue sijoittui viime kaudella neljänneksi, jääden 15 pistettä kärjestä. Mutta tämä ei kerro koko tarinaa.
Chelsean loppukausi oli huono. Cole Palmerin tehotuotanto sakkasi ja koko joukkueen luotu odottama laski. Iso osa tätä oli Nicholas Jacksonin loukkaantuminen.
Tähän kauteen lähdettäessä on kuitenkin paljon muuttunut. Sisään on tullut valtavasti tavaraa. Ohessa tärkeimmät:
Hankintoja katsellessa voidaan varmuudella todeta, että ei jää ainakaan kärjen loukkaantumisesta kiinni enää. Marc Cucurellalle saatiin kilpailua ja tulevaisuudessa korvaaja Jorrel Haton muodossa oppirahoja vielä, mutta odottakaa kun hän on 21-vuotias. Tiedän, että alla on isoja minuutteja mutta Valioliiga on eri asia.
Noni Madueke vaihtui Jamie Gittensiin ja sisään näyttäisi vielä olevan tulossa Alejandro Garnacho sekä Xavi Simons.
Estevao joka omaa ison potentiaalin saapui niin ikään seuraan ja Dario Essugo on varsin mainio tulevaisuuden cover Moises Caicedolle. Andrey Santosilta on myös lupa odottaa paljon, hän oli erinomainen viime kaudella Strasbourgissa.
Pointtina on, että Chelsean squad depth on naurettavan hyvä:
Chelsealla on kaksi hyvää vaihtoehtoa jokaiselle pelipaikalle (olettaen, että hankkivat myös uuden maalivahdin). Tämä kantaa yleensä pitkälle. Tuoreita vaihtoja sekä mahdollisuus kierrättää otteluruuhkassa, ilman että laatu kärsii liikaa.
Joukkueen kaasu tulee tuskin loppumaan samalla tavalla kuin viime kaudella. Mitä muuta pitäisi mainita?
Enzo Marescan pelitapa on kehittynyt ja hän on löytänyt hyvin pieniä tweakejä sapluunaan. Lähtökohtaisesti säilyy 3+2 rakentelu ja monesti on toinen laitapakeista inverted, joukkue puolustaa kuitenkin usein 4-3-3 tai 4-4-2-muodossa.
Maresca pystyy säätelemään kuitenkin paljon detaljeja vastustajan mukaan. Hän ei myöskään joudu tekemään aivan liikaa kompromisseja sillä leveyttä ja laatua tosiaan on.
Esimerkiksi Chelsea yli 69 pistettä @ 1,72 veikkaukselta on ehdottomasti pelattava. Joukkue on kaikilla mittareilla parempi sekä leveämpi kuin viime kaudella.
Tämä ei luonnollisesti aina takaa menestystä, vaan asioiden on klikattava myös kentällä. Lähtökohdat ovat kuitenkin hyvät ja homma toimi PSG:tä vastaan pre-seasonissa.
On kuitenkin sanottava, että Chelsean on selkeästi parannettava pelaamistaan isoja jengejä vastaan Valioliigassa.
Olen kuitenkin henkilökohtaisesti optimistinen Chelsean kehityksestä kunnes toisin todistetaan. Maresca ei missään nimessä ole immuuni kritiikille, mutta joukkue on liian hyvin ja monipuolisesti rakennettu, jotta olisi syytä olettaa dipin tulevan.
Päinvastoin.
Manchester United
Mitä ihmettä Manchester United tekee tässä kohtaan listaa, tai ylipäänsä listalla? Muistutetaan, että tämä ei ole ranking, mutta United tulee varmuudella onnistumaan viime kautta paremmin.
Homman nimi on se, että tässä vaiheessa on vielä todella vaikea arvioida Manchester Unitedia, sillä ikkuna ei ole kiinni.
Jos seura saa joitakin pelaajia liikutetettua seuraavista nimistä, niin saattaa paljon vielä tapahtua: Antony, Jadon Sancho, Alejandro Garnacho, Rasmus Hojlund.
Mitä niillä rahoilla kannattaisi tuoda sisään? Senne Lammens tolppien väliin sekä Carlos Baleba. Väitän, että Lammens voittaisi varmasti konservatiivisesti ainakin kolme pistettä enemmän kauden aikana kuin Andre Onana ja samaa voi sanoa Balebasta ylimalkaan.
Ulottuva, hyvä poimimaan keskityksiä ja isokokoinen. PsxG-lukemat myös mintissä:
Baleba on jotain aivan muuta. Hän pystyy yksin yksin juoksemaan vastustajan keskikentän läpi. Siinä mielessä tuo hän mieleen Yaya Touren. Siihen kylkeen vielä vahva ja aggressiivinen puolustuspelaaminen monessa eri mielessä.
Kaasutankki ei tunnu loppuvan lähes koskaan ja hän tekee paljon asioita erinomaisesti. Hän on todella erityinen pelaaja ja nostaisi Manchester Unitedin tekemisen uudelle tasolle.
Pakko kuitenkin saada jotain myytyä, jotta helpompi finance diiliä. Seura tekee ainakin parhaansa lol:
Kova on ainakin yritys.
Vaikka joukkue on törsännyt paljon, niin puhutaan edelleen melkein potentiaalisesti kymmenen pisteen swingistä; siis Lammensin ja Baleban suhteen.
Onko ajattelu hieman ”mutkia suoriksi” – sure. Olenko vakuuttunut molemmista pelaajista? Todellakin.
Voidaan kuitenkin varmuudella sanoa, että runko on entistä laadukkaampi joukkueessa nyt. Sisään tulivat Benjamin Sesko sekä Valioliigassa jo itsensä todistaneet Matheus Cunha sekä Bryan Mbeumo.
Jokaikinen heistä isolla fyrkalla, joten tuloksia odotetaan. Mitä he tuovat itse peliin?
Mbeumo on profiililtaan monella tapaa lähellä Mohamed Salahia. Selkeitä eroja luonnollisesti, mutta he tekevät paljon samoja asioita todella hyvin. Kierteisiä keskityksiä boksiin, juoksuvoimaa linjan taakse, tappava vasen jalka.
Cunha vuorostaan tuo hieman enemmän meininkiä viimeisen puolustuslinjan eteen. Hän juoksee toki myös linjan taakse ajoittain, mutta Cunha hakee mielellään palloa enemmän jalkaan. Hän ajaa kuitenkin hyvin puolustusta vastaan ja on hyvä laukomaan.
Viimeisimpänä uuteen yläkolmikkoon hankittiin air Sesko. Ei missään nimessä valmis paketti vielä, mutta hän on friikki atleetti. Ponnistusvoimaa ja kokoa. Nopeutta jaloissa ja voimaa skodessa. Hänellä on työkalut olla poikkeuksellinen aikanaan.
Sesko on myös ihan kelpo pelaamaan selkä maalia päin. Harry Kanen tasoon on todella pitkä matka. Sesko on kuitenkin tietyllä tapaa projektikärki. Mbeumo (26) sekä Cunha (26) breikkaavat omaan prime-ikään.
Pelkästään Seskon pelaaminen pääpalloissa ja suoraviivaisuus kera atleettisuuden takaa paremman kokonaisuuden kuin tähän asti. Maalejakin pitäisi tehdä, mutta hän tulee sitomaan itsensä paljon huomiota.
Diego Leon tuli niin ikään tulevaisuuden hankinnaksi, mutta tulee saamaan varmasti jotain vastuuta tällä kaudella. Hän on myös aivan uskomaton atleetti.
Tärkeintä joukkueen kannalta on kuitenkin se tosiasia, että se ei kilpaile tulevalla kaudella euroopassa. Peli viikkoon ja enemmän harjoituksia yhdessä. Kaiken lisäksi uudessa harjoituskeskuksessa, jossa on vihdoin valoa, ja on tältä vuosikymmeneltä.
Sisustus on varsin ”skandinaavi” ja näyttä hieman länsiterminaalilta. Iykyk. Paljon vaaleahkoa puuta, isoja ikkunoita ja avaria tiloja.
Tärkeintä on kuitenkin, että puitteet ovat paremmat ja että pelaajat viihtyisivät ”perheenä” entistä enemmän. Yksi Liverpoolin 2020 valmistuneen AXA training centerin hyviä puolia.
Tämä uusi Carrington vaikuttaa ainakin omaan silmään ympäristöltä missä viihtyisin enemmän. 25 vuotta on pitkä aika, vanha rakennelma oli outdated.
Kaikki näyttää siis hyvältä toisin sanoen?
Kyllä ja ei. Myyntejä pitäisi tosiaan saada akuutisti, jotta joukkue olisi valmis ja locked in. Mädistä omenista eroon ja nälkäistä ukkoa sisään.
Paljon puhuu varmuudella sen puolesta, että Manchester United on parempi kuin viime kaudella. Ruben Amorim ei ole missään nimessä täydellinen ja itsellä on vielä kysymyksiä siitä onko hän oikea äijä pitkällä tähtäimellä. Mutta.
Laatua on tullut valtavasti ovesta sisään ja matsi viikossa on siunaus. Itselle on liikaa vielä Baleban varassa, jotta uskaltaisin olla super optimistinen mutta näillä set & settings pitäisi top-6 sijoituksen olla melko varma.
On kuitenkin sanottava, että ideat sekä tietynlaiset automatiat/ajoitukset alkavat mennä perille.
Tulevan starting XI on kuitenkin saatava minuutteja ja löydettävä vielä kemiat. Mason Mount tulee myös olemaan isossa roolissa tällä kaudella. Hänen kanssaan toimivat kaikkien kemiat.
Hän pelasi erinomaisen pre-seasonin ja hänen juoksuvoimalleen on aina käyttöä. Hän on monesti se yläkerran tasapainottaja myös alaspäin. Työkalu siihen, että kombinaatiot löytyvät.
Manchester United tulee luomaan selkeästi paremman hyökkäysflown kuin viime vuonna ja materiaalissa on selkeästi enemmän laatua + yksi peli viikkoon ja enemmän harjoituksia.
Isoimmat kysymykset ovat tosiaan löytyykö tällä hetkellä kahta keskikentän pohjaa heittää avaukseen johon Amorim luottaa kuin vuoreen. Vastaus on ei.
Jos Baleba ja Lammens tulevat vielä ovesta sisään, niin saattaa joukkue pienellä onnella ja momentumilla kilpailla top-4 sijoituksesta. Turha kuitenkaan nuolaista ennenkuin tipahtaa. Joukkue on game, mutta katsotaan parin viikon kuluttua kuinka game.
Vetoja löytyy top-6 sijoituksesta. Kuormitus chart on käänteinen Newcastleen sekä Nottinghamiin verrattuna. Heillä tulee olemaan rankat kaudet.
Tottenham
Pakko diggaa osittain myös Tottenhamin meiningistä tänä kesänä. Vanha kunnon Ange Postecoglou hoiti kuin hoitikin pystin seuralle, mutta oli aidosti aika siirtyä eteenpäin hänestä.
Sisään tuli Thomas Frank, joka on tunnettu erinomaisesta duunistaan Brentfordin peräsimessä. Nähtäväksi jää kuinka hän sopii Spursiin, on eri asia valmentaa altavastaajaa. Varmaa on kuitenkin se, että kentällä nähdään selkeästi vähemmän kaaosta kuin viime kaudella.
Frankin Brentford oli eniten syvässä blokissa kaikista Valioliigan joukkueista viime kaudella, mutta hän ei ole kuitenkaan tylsä valmentaja:
Spursin bread and butter tulee kuitenkin olemaan vauhdilla hyökkäminen vastaan, eli kontrat, ja joukkueen materiaali sopii siihen oikein hyvin. Entä hankinnat?
Jokainen Valioliiga seuraava on varmasti kuullut, että Heung-min Son lähti rapakon taakse. Muuta merkittäviä lähtöjä ei ole. Entä sitten sisääntulijat?
Kevin Danso ja Mathys Tel nähtiin jo viime kaudella Spursin paidassa, mutta viralliset kaupat nähtiin nyt kesällä.
Mohammed Kudus on kuitenkin iso hankinta ja Joao Palhinha tuli vahvistamaan keskikentän pohjaa Frankin 4-2-3-1-muodossa. Tämä on hieman mutkat suoriksi jälleen kerran, mutta helpompi hahmottaa:
Suurin muutos tähän on, että James Maddisonin polvi hajosi ja että Savinhon hankinta ei ole vielä varmistunut.
Pidän kuitenkin siitä, että Eberechi Eze sekä Savinho ovat vahvasti tähtäimessä. Eze varsinkin tekisi Spursista todella tappavan joukkueen transitioissa. Mitä muuta?
Sanoisin näin; Spursin isoin puute mielestäni on keskikentän profiilit. Mitä siis tarkoitan tällä?
Thomas Frank tykkää atleettisista, työteliäistä kahden suunnan pelaajista keskikentän pohjalla, mitä Spursilla luonnollisesti on. Kukaan heistä ei ole kuitenkaan erityisen progressiivinen syöttelijä.
Kova työmäärä ja Frankin taktiikat takaavat sen että transitiotilanteissa löytyy varmasti juoksijoita, mutta itseä huolestuttaa hieman alempi keskikenttä ja luulen että se on lopulta Spursin isoin murhe.
Archie Gray osaa twist and turn ja käytin hänestä joskus nimitystä Frenkie de Jong lite. Muuten homma on aika meeeh. Lucas Bergvall on heistä varmaan ainoa above average syöttelijä.
Spursissa on positiivisia aihioita, mutta vielä vielä pitäisi yläkerran sekä keskikentän vahvistua.
Paras terve yläkerta Solanke; Odobert-Kulusevski-Kudus on todella seksikäs. He voivat myös aktiivisesti vaihtaa paikkaa ja ratkaisuvoimaa löytyy rutkasti.
Keskikenttä jäänee kuitenkin liian vähän palloa edistäväksi koneistoksi esimerkiksi top-4 taistelua ajatellen. Spursin pitäisi kuitenkin päästä top-6 sijoille. Ikkunan loppu ei ole vielä tullut, joten ei kannata lyödä liikaa lukkoon.
Spurs top-6 at 2,60 on mielestäni ihan hyvä diili. Newcastle tulee kokemaan vaikeuksia, eikä vähintään Alexander Isakin takia. Lisää kuormitusta ja väsymystä.
Aston Villan materiaali ei ole ainakaan vielä ihan yhtä leveä kuin viime kaudella. Marcus Rashfordin sekä Marco Asension lainat. Aika näyttää.
2,60 on kuitenkin todennäköisesti ihan mainio kerroin. Materiaali on kilpailijoita parempi. Toki toiveena olisi vielä vedon kannalta muutama hankinta, mutta ilmaa siinä on 2,30 saakka.
Luottoa siihen, että he saavat pari isoa vahvistusta vielä. Paljon viittaa siihen.
